Kesä on tänä kin vuona mennyt todella nopeasti! Tuntuu höpsöltä, että kalenterit näyttää ihan just syyskuuta ja koulu jatkuu, mutta ulkona on +20 astetta lämmintä! Kesä kuitenkin alkaa pikkuhiljaa olemaan ohitse, joten tässä postauksessa tehdään katsaus mun kesään. Alkukesästä puhuin blogin puolella loman pitämisestä rankan kevään takia. Tässä en oikein onnistunut. Oon ollut aika paljon töissä, mutta jaksaminen on riittänyt hyvin ja on ollut mukava saada rahaa. Tällä hetkellä kaikki raha vie mua lähemmäs yhtä isoa unelmaa, josta tuun kertomaan teille myöhemmin! Suoraan sanottuna kesä on ollut todella kiireinen, etenkin viikonloppujen suhteen! Mulla on muistaakseni ollut yksi ainoa viikonloppu, jolloin ei ole ollut mitään suunnitelmia. Oon kiitollinen siitä, että on ollut paljon juhlia ja menoja rakkaiden ihmisten kanssa. Samaan aikaan se on kuitenkin ollut myös rankkaa, koska kotona rauhoittuminen ja parisuhdeaika on jääneet hyvin vähälle. Ootan sitä, että elämä palautuu taas vä
Puhuin eräässä postauksessani siitä, että pitäisi yrittää elää tässä hetkessä. Keskittyä vain ja ainoastaan tähän hetkeen ja yrittää tehdä tästä parempi, koska tämä hetki on ainoa jolla on nyt väliä. Haluan palata siihen aiheeseen osittain tässä postauksessa. Nuorempana isosiskoni sanoi usein ihailevansa sitä, kuinka spontaanisti pystyn toimimaan ja elämään. Enää en osaa. Osaan yhä tehdä päätöksiä spontaanisti tai lähteä reissuun täysin spontaanisti, mutta koen tämän sponttaaniuden osittain kadonneen. Nykyään olen sponttaanin Marleenan sijaan enemmän yliajattelija ja stressaaja- Marleena. Ehkä tämä muutos on johtunut vanhenemisesta? Tai sitten aika on kullannut muistot ja olenkin oikeasti aina ollut tälläinen? En tiedä. Toisaalta mun elämä muuttui nuoruudessa aika hurjasti. Opin tietämään mitä tuska on. Särjin sydämeni ja menetin lähes kaikki ystäväni. Se voisi olla yksi syy, joka on tuonut nämä puolet enemmän esille itsessäni. (t. keittiöpsykologi) Stressaaminen ja yliajat