Marleena Annika

Oon pitänyt vahingossa pientä hiljaiseloa täällä blogin puolella. Tässä postauksessa haluan kertoa syyn sille. Se ei johdu millään tavalla siitä, että mun mielenkiinto blogin kirjoittamista kohtaan olisi hiipunut. Jatkossa olisi tarkoitus jatkaa normaaliin julkaisutahtiin, mikä ilmeisesti tarkoittaa mun kohdalla 1-2 postausta per viikko. Ensinäkin olen ollut viimeiset kaksi viikkoa yövahtina lasten/nuorten leireillä. Mun rytmi on ihan sekasin, koska oon valvonut yöt ja nukkunut päivät. Siitä johtuen en ole löytänyt aikaa kirjoitella tänne. Tää yövahti homma on ainakin instagramin puolella kiinostanut monia, joten kerron siitä hieman teille. Olin seurakunnan leireillä ja mun työaika oli klo 22-06. Työtehtäviin kuului muun muassa seuraavat asiat: Varmistaa, että kaikki menee nukkumaan omaan huoneeseen. Tarkistaa, että kaikki vie puhelimen puhelinparkkiin. Pitää huolta siitä, että on hiljaista ja kaikki nukkuu. Olla paikalla sitä varten, jos yöllä tulee jokin hätä. Es...

Mua henkilökohtaisesti turhauttaa, jos kysyn " mitä kuuluu? " ja saan vastaukseksi " ihan hyvää :) ". Varsinkin, jos mua oikeasti kiinostaisi tietää kyseisen ihmisen kuulumisia! Ei tuo vastaus kerro mitään. Yleensä sitten kysyn uudestaan, että mitä oikeasti kuuluu tai pyydän kertomaan mitä "i han hyvää :) " sisältää. Mitä kuuluu?- on oikeasti tärkeä kysymys ja on tärkeää kuunnella myös vastaus. Välillä kannattaaa pysähtyä ja kysyä myös itseltä, että miten menee ja mitä kuuluu. Mulle kuuluu tällä hetkellä oikeasti aika hyvää. Koulujutut on hyvällä mallilla, eikä tällä hetkellä aiheuta kovin paljoa turhaa stressiä tai ahdistusta . Tulevat tentit kuitenkin hieman stressaa, koska aiheet on mielestäni vaikeita. Englannin tunnit myös hieman ahdistaa, ne on niiin mun mukavuusalueen ulkopuolella. Mulle on jäänyt traumoja peruskoulun englannin tunneilta. Hyi että. Tajusin muutama päivä sitten, että alle kuukauden päästä alkaa kesäloma koulusta! Ihan hullua, v...